Kliivia

2.4.2015 12:17

KLIIVIA

Kliivia eli punasarja (Clivia miniata) kukkii parhaillaan komeasti Botanian talvisadeosastossa. Kasvi on saanut levitä rauhassa paikallaan maaperässä vuosikaudet ja kukkii joka kevät kymmenin loistavin oranssinpunaisin kukinnoin. Kukintaa riittää useaksi viikoksi, sillä uusia nuppuisia kukintovarsia nousee vielä.
Kliivian alkuperäiset kasvualueet ovat Etelä-Afrikassa Natalin alueella, jossa se kasvaa kuivilla vuorenrinteillä ja laaksoissa suurina kasvustoina. Kliivian suku on nimetty 1800-luvulla eläneen kasvitieteen suosija lady Charlotte Cliven, Northumberlandin herttuattaren mukaan. Hän tuotatti kaikenlaisia siihen aikaan erikoisia kasveja kotimaahansa Englantiin. Suomessa kliivia on ollut suosittu huonekasvi, sitä on kasvatettu täällä 1870-luvulta lähtien.

Kliivia kuuluu narsissikasvien (Amaryllidaceae) heimoon. Noin puolen metrin mittaiset nahkeat kapeat lehdet ovat kiiltävät, tummanvihreät ja lähtevät juurakosta viuhkamaisesti kahteen suuntaan. Juuret ovat mehevät ja paksut ja niiden yläosa muistuttaa sipulia. Kukkavarsi kasvaa lehtien välistä, kukinto on pallomainen sarja, kukat voivat olla punaiset, oranssit, keltaiset tai kaksiväriset. Ne tuoksuvat miedosti makealle. Kukinnan jälkeen kehittyy punaisia marjoja. Kasvi leviää sivuversojen avulla. Juurten, lehtien ja kukkavarsien sisältämä maitiaisneste on myrkyllistä.

Hoito on helppoa kun muistaa muutaman asian ja löytää kasville sopivan paikan. Kliivia viihtyy valoisalla paikalla mutta on varottava ruukun kuumenemista auringossa, joten itä- tai länsi-ikkuna sopivat mainiosti. Kliivialle käy ravinteikas hiekkamulta, ja se viihtyy suhteellisen pienessä ruukussa, joka edesauttaa kukkimistakin. Nuoret kasvit ruukutetaan vuosittain keväällä mutta vanhemmat harvemmin, vain silloin kun juuret alkavat työntää kasvia ulos ruukustaan. Ruukutuksen yhteydessä kasvista voi ottaa sivuversoja omiin ruukkuihinsa. Kussakin jakopalassa täytyy olla vähintään neljä lehteä ja hyvät juuret. Toisaalta kliivia kukoistaa parhaiten jos se saa kasvaa omassa rauhassaan ja vieläpä samalla paikalla koko ajan. Mullan vaihtaminen ja sivuversojen irrotus häiritsevät kasvia niin, että ne estävät helposti seuraavan kukinnan. Oikein upean tuuhean ja parhaiten kukkivan kasvin saa, kun säästää kasvin turhan usein toistuvilta uudelleen istuttamisilta ja sivuversojen otolta. Kasvun aikana helmi-elokuussa kastellaan säännöllisesti ja lannoitetaan viikon tai kahden välein.

Kukinnan kannalta tärkeä seikka on talvilepo. Pimeimpien kuukausien aikana syyskuusta tammikuulle kastellaan niukasti ja lannoitus lopetetaan. Lepokaudella kastellaan todella harvoin, kliivian mehevät juuret toimivat kasvin kosteusvarastona, joten se ei helposti kuole kuivuuteen, liialliseen märkyyteen kylläkin. Pieni viileys lepoaikana on eduksi, mutta ei välttämätöntä kukinnan kannalta.

Kaunis kliivia on viherkasvinakin jos sitä ei kukkimaan saisikaan. Se kasvaa mainiosti tasaisessa huonelämmössä eikä kuiva huoneilmakaan sitä haittaa. Eipä ihme että tämä vanhanajan huonekasvi on alkanut taas kasvattaa suosiotaan.

Sari Meriläinen

Klikkaa Botania-info


Talvikaudella (1.9.-31.3.)
ma-ti 10-16, ke 10-18, to-pe 10-16
la-su 11-16 

Kesäaikana (1.4.-31.8.)
ma-ti 10-17, ke 10-18, to-pe 10-17
la-su 11-16

Botania on suljettu huoltopäivän vuoksi aina kuun viimeisenä perjantaina.

Heinäpurontie 70, 80110 Joensuu
050 5629 482, toimisto(at)botania.fi

>> aukioloajat, pääsymaksut, sijainti
     
http://vk.com/botania

Ota yhteyttä

Roskapostin välttämiseksi testataan, että viestin lähettäjänä on ihminen.
Kirjoita yhteenlaskun summa: 5+1=